Mä oon tässä parin päivän aikana miettinyt että mitä helvettiä mä oikein elämältäni haluan. Mitä mä tuun olemaan viiden tai kymmenen vuoden päästä. Välillä mä pelkään etten mä ole silloin yhtään mitään, olen vain samanlainen niin kuin nyt. Mä oon aina ajatellut että joskus vielä mä muutun, joskus vielä mä olen jotain. Haluan olla jotain mistä voin olla oikeasti ylpeä. Haluan olla tyytyväinen itseeni ja elämääni. Jotenkin tällä hetkellä toi vaan tuntuu ihan hirvittävän epärealistiselta tavoitteelta.Mun haaveena on vielä joskus muuttaa Helsinkiin ja ostaa oman pienen asunnon jostain vanhasta kerrostalosta. Haluan työn josta mä oikeasti pidän, ja haluan jonkun kivan tytön mun kanssa asumaan, ja lemmikkisiili tai kissa on ihan ehdoton. Haluan kivan kaveriporukan jonka kanssa tehdä asioita, ja ylipäätään haluan sosiaalisen elämän. Jotenkin mun päähän on syöpynyt ajatus että sitten kun mulla on nuo asiat sellaisina kun olen ne kuvitellut, niin mä olen onnellinen. Sitten mulla on kaikki mitä mä ikinä olen halunnut. Todellisuudessa mä tiedän että ei asiat noin mene. Ei nuo asiat mua tee onnelliseksi, eivät ne tee minusta sitä jotain.
Tällä hetkellä mua turhauttaa ihan mielettömästi. Tuntuu ettei mun elämässä ole mitään sisältöä, eikä mitään käsitystä mistään. Koulu menee miten menee, ja harkitsen vakavasti siirron hakemista jos tämä jatkuu tälläisenä. Mulla ei ole kaveripiiriä, eikä edes sosiaalista elämää. Tällä hetkellä mun elämä on kaikkea muuta paitsi sitä mistä olen haaveillut. Ihmiset sanovat että mä olen vasta 16, mulla on vielä koko elämä edessäni. Kyllä mä sen tiedän, mutta mä haluan sen elämän just nyt heti. Mä vaan haluaisin elää ja olla onnellinen.
Sulle on haaste mun blogissa, jos kiinnostaa tehdä. c:
VastaaPoistahttp://kaksipientapalleroa.blogspot.fi/2013/12/haaaaste.html
Ja nyt kun kerran kirjoitan jo kommenttia, niin kirjoitan sen mitä mun piti jo aikaisemmin kommentoida, että mulla on niin samanlaiset fiilikset ja se turhauttaa ja (ainakin itseäni) pelottaa, kun elämä tuntuu niin tyhjältä ja merkityksettömältä ja samaan aikaan kuitenkin omaa mielikuvan siitä "onnellisesta" elämästä ja niin... En nyt tiedä miksi halusin tän tiedon jakaa, mutta tiedän ton tunteen.
ooi kiitos, voisin mä ton joku päivä tässä joulunpyhinä tylsyyskuolemaa tehdessäni vaikka tekaista! :--) Ja kiva kuulla (tai no okei ei ole kiva, mutta u got the point) etten mä ole ainut tämän ongelman kanssa. Jotenkin vaan tuntuu että paskaa sataa välillä niskaan enemmän kuin laki sallii, ja silti samaan aikaan pitäisi tietää mitä elämältään haluaa ja pitäisi olla tavotteita. Tuntuu vaan että pitäisi pystyä niin paljon kaikkeen, tietämättä mitä tulevaisuus oikeasti tuo mukanaan.
Poista