Kauneus sekoittaa mun pään

Mä olen katsonut sua jo pitkään, 
Mut tosta panssarista ei nuolet mitkään,
Pääse läpi sydämeen, 
Jos profiilikuva tuo marsun mieleen, 
Ei auta että olen mensan priimus, 
En osaa lämätä ja näkö on -666, 
Mun pitää yrittää, voisin asein sut selättää

Sun hymykuoppiesi kauneus sekoittaa mun pään,
Vaihtaisin kirjavuoret yhteen suudelmaan, 
Sun sinisilmiesi kauneus sekoittaa mun pään,
Mullon viikonloput aikaa odottaa
          
             - Olavi Uusivirta

Mun pikkuinen tulee mun luo torstaina. Siihen on vielä 5 yötä. 5 liian pitkää yötä. Miten voikin olla näin kamala ikävä sitä idioottia. Kaipa mä vaan tykkään siitä niin paljon, enkä sinänsä ihmettele, miten siitä ihmisestä ei voisi olla pitämättä.

You're my anchor

Välillä mä ihmettelen että kuinka mun aivot eivät ole vielä jäätyneet on järjettömän pakkasen takia. Tänäänkin tuntui että jäädyn kuoliaaksi, hyi kylmä mene pois. Mä oon tässä viimeset pari viikkoa vaan tuskaillut mun koulun ja ylipäätään elämän kanssa, lukenut ensimmäistä Potteria (ei, en ole niitä koskaan ennen lukenut, mun pitäisi hävetä), juonut ihan liikaa kahvia ja piirtänyt. Pitkästä aikaa musta piirtäminen on kivaa, ja nytkin ennen Emman näkemistä suuntaan ostamaan lisää paperia ja kyniä. Oon jotenkin tosi nolife, voisin kehitellä jotain kivaa. Lähteä vaikka jonnekin, tai ylipäätään hankkia elämän. Sounds like a plan.